Nousu Wendelsteinille / Hiking to Wendelstein;

Heinäkuussa 11. päivänä 2015 olimme käymässä Munchenissä poikamme luona. Hän oli luvannut viedä meidät Esi-Alpeille vaellukselle. Reitin oli suunnitellut hänen ystävänsä.

Lähdimme aamulla varhain junalla etelään kohti Alppeja. Juna oli tupaten täynnä vaeltajia. Kaikilla sama päämäärä Alpit. Ratatöiden vuoksi meidän kaikkien piti vaihtaa bussikuljetukseen usean aseman välin ajaksi ja sitten jatkoimme taas junalla Osterhofenin asemalle. Sieltä lähti viitoitettu reitti Wendelsteinin huipulle. Vaelluksen kestoksi ilmoitettiin kuusi tuntia. Viitoissa ei mainittu ollenkaan matkan pituutta kilometreissä vaan ainoastaan tunneissa ja minuuteissa.

Alkumatkasta, vaellettuamme noin vajaan tunnin, tulimme idylliseen baijerilaiseen kahvilaan. Se oli Winklerin perheen pitämä Bergcafe Siglhof. Joimme jääkahvit ja nautimme feuerwehrkuchen ja käsesahne kakuista.

Polkumme ohitti vehreitä alppiniittyjä, joissa lehmät nauttivat olostaan. Lehmien kaulakellot kilkattivat iloisesti. Välillä oli myös salskeita kuusikoita, joiden vihreässä hämäryydessä sai hieman vilvoitusta paahtavalta helteeltä.

Puurajan yläpuolella rinne vain jyrkkeni. Vaeltajien avuksi oli betonisia ja puisia askelmia. Ne olivat vain aika huonossa kunnossa. Irtokiviosuudet olivat kaikkein pahimpia. Onneksi meillä oli vaellussauvat ja -kengät.

Vihdoin noin neljän ja puolentunnin vaelluksen jälkeen saavutimme alatasanteen, jossa oli ravintola. Söimme eväsleipämme ja huuhtelimme ne alas kurkusta paikallisella vehnäoluella.

Aivan huipulle vei mutkikas ja kapea serpentiinipolku. Näköala huipulta oli henkeäsalpaava. Autereen seasta erottuivat hämärästi Itävallan Alppien huiput. Pohjoiseen levittäytyi Baijerin laaksomaisema, jokineen ja järvineen. Vuorilta valuvat vedet ovat Munchenin vesivarantoa.

Vaeltaminen alas olisi meille ollut väsymyksen ja aikataulujen vuoksi liian vaativaa. Ehdimme onneksi viimeiseen kaapelivaunuun. Hinta oli 15 € / hlö. Hetkessä olimme alhaalla Osterhofenissa. Menimme sieltä vielä junalla radan päätepisteeseen Bayrischzelliin.

Kävimme maauimalassa pesemässä vaelluksen pölyt pois. Uinti virkisti kummasti. Emme olleet syöneet kunnolla koko päivänä, joten se asia korjattiin paikallisessa gasthofissa nimeltään Zur Post. Ennen paluumatkaamme ehdimme näkemään kansallispukuisten miesten ja naisten esittämänä kuorolaulua, kansallistansseja ja alppitorvien soittoa. Perillä Munchenissä olimme vasta puolenyön maissa.

In English

In July we visited Munchen to see our son. He had promised to take us a short trail in the Bavarian Alps. The trail was planned by his girlfriend Becci.

Like a huge amount of other venturers, we took our seat in a train to the Alps. We got off the train in Osterhofen. Our destination was the Wendelstein, 1838 metre high mountain. It was said in a sign that the trail up to the mountain would take about six hours

After an hour's walk we came to the Bergcafe Siglhof, owned by the family Winkler. We had icecoffee with feuerwehrkuchen and käsesahne. They were very delicious.

Our trail went through forests with tall spruces, near alpine meadows where cows were eating grass bells tinkling. Near the top the path was very steep, rocky and narrow.

After four and a half hours we reached the top of Wendelstein. The view was amazing. The Austrian Alps in the south and the Bavarian Alpine Foreland in the north.

We went down by a cable car. It was the fastest and safest way, because it was so late in the afternoon.

In Bayrischzell we went to the local bath to swim and afterwards to eat in gasthof Zur Post. Before we took the train to Munchen, we saw a local folk dance show and men playing alphorns. At midnight we got back to our hotel. We were tired but very satisfied. The hiking was success !