Sunnuntai 4.9. Levin ruskamaratonin jälkeen ajoimme Kiilopäälle. Hain pysäköintiin oikeuttavan lapun ja tein samalla reitti-ilmoituksen vaelluksestamme. Se on suositeltava tehtäväksi, jos eksyy niin etsijät tietävät mistä suunnasta hakea. Sen päivän tavoitteenamme oli Kotaköngäs 16 km päässä. Reittimme meni Raututunturin etelälaidan yli Hikiojan alkuun. Seurailimme ojaa aina Suomujoen rannalla olevalle Kotakönkään laavulle. Kun siellä ei ollut muita, päätimme yöpyä laavussa. Tein nuotiopaikalle tulet. Söimme tukevasti ja panimme nukkumaan. Yö meni mukavasti, ei yhtään palellut.

Maanantai 5.9. Seuraava etappimme oli Luirojärvi 17 km päässä. Reitti oli tuttu Tuiskukurun autiotuvan kautta ja Ampupäiden yli. Ennen Tuiskukurun tupaa polku menee usean kurun kautta. On ensin laskeuduttava kurun pohjalle ja sitten kiivettävä melkein nelinkontin ylös vastakkaista rinnettä. Tuiskukurun tuvalta lähtee Luirolle leveä mönkijän ura. Ennen nousua Ampupään rinteille erkanimme uralta ja jatkoimme pitkin polkua, joka meni suoraan tunturia kohden. Mönkkärin ura menee paljon alempaa ja tekee melkoisen mutkan. Ampupään rinteiltä on hienot näköalat. Ampuojalla piti hieman etsiskellä Luusuanvaaran yli menevää polkua. Ylitimme Luirojoen ripeästi ja majoituimme Rajan autiotupaan. Saimme seuraksemme kaksi nuorta pariskuntaa. Illalla kävimme Luirojärven kuuluisassa yhteissaunassa. Naiset ja miehet ujostelematta ilkialasti. Osa juoksi järveen uimaan. Me emme tohtineet.

Tiistai 6.9. Edessämme oli pisin etappi 22 km. Osin tuttuja polkuja, mutta myös aivan meille uutta maisemaa. Luirolta Hietapään laitaa Kärppäjärville ja edelleen Hammaskurun autiotuvalle oli ennestään meille tuttua reittiä. Siitä eteenpäin Siulanruoktun autiotuvalle menimme karttaa ja GPS:ää lukien. Hieman harhailtuamme löysimme Hopiaojan ja Siulaojan yhtymäkohdasta nuotiopaikan, josta lähti selvä polku Siulanruoktun autiotuvalle. Näimme polulla selvät karhun jätökset. Tupa on Jaurujoen rannalla, jyrkän rinteen alaosassa. Sinne kuljetaan portaita pitkin. Laskin askelmia olevan yli 140. Tuvalta jokirantaan on vielä noin 50 askelmaa. Kyllä oli raskasta kulkea rinkka selässä portaita. Saimme nukkua tuvassa aivan rauhassa. Aamulla sinne tuli teltassa yöpynyt pariskunta koiransa kanssa aamupalan laittoon. He olivat tulleet suoraan Marivaarasta. Kertoivat että tie sinne oli aivan kauhea, kivinen ja kuoppainen.

Keskiviikko 7.9. Varsinaiseen määränpäähämme Tahvon tuvalle oli vain 5 km. Lähdimme matkaan lähempänä puolta päivää, kun sää oli hieman seljennyt. Matkalla meidän piti kahlata Vongoivajoen yli. Taas jouduimme hieman haeskelemaan oikeaa polkua. Tahvon tupa oli hienolla paikalla. Ohi virtasi Tyyroja. Sen yli oli rakennettu silta, koska toisella rannalla oli uusi saunarakennus. Autiotuvan puoli oli aika ahdas. Onneksi saimme olla siellä kahdestaan. Ylärinteessä olisi kyllä ollut hyviä telttapaikkoja. Lämmitimme saunan ja nautimme mainioista löylyistä. Jokeen emme tohtineet mennä vaikka sinne oli tehty laituri ja puroon luonnon poreallas. Laituri oli tosi liukas.

Torstai 8.9. Lähdimme aamusella käymään noin 3 – 4 km päässä Vongoivan räystäällä. Sinne johti hyvin selkeä polku halki puistomaisen maaston. Alhaalla virtasi Tyyroja, jota polku seuraili ylärinteen puolella. Vongoivan räystäs oli vaikuttava näky. Sieltä avautui itäpuolinen Saariselän tunturijono. Emme viipyneet huipulla kauan, koska siellä kävi kylmä viima ja meidän oli tarkoitus ehtiä vielä Hammaskurun autiotuvalle. Kun saavuimme Siulanruoktun autiotuvan luo, totesimme olevamme niin väsyneitä, että jäimme sinne yöksi. Saimme seuraa konkarivaeltajasta, joka kertoi käyvänsä Lapissa kolmesti vuodessa vaellusretkillä. Hän oli myös tullut kumisaappaat jalassa Marivaarasta päin. Häneltä oli kipeytynyt polvitaipeen jänne, jota hän jäi parantelemaan lähdettyämme.

Perjantai 9.9. Edessämme oli taas pitkä vaellus. Meidän piti jaksaa Luirolle saakka 22 km. Nyt osasimme mennä Siulaojan nuotiopaikan kohdalta Hopiaojan länsipuolelle. Se vieressä meni selkeä polku. Kun oja alkoi kaartaa selvästi länteen, hyppäsimme sen yli ja suunnistimme Hammaskurun autiotupaa kohti. Matkalla tapasimme kolme herrasmiestä. He olivat menossa Tahvontuvan kautta Kemihaaraan. Eräs heistä kertoi hyvästä kanttarelliesiintymästä Hammaskurun autiotuvan lähistöllä. Saamiemme neuvojen mukaan löysimme kanttarellit. Poimimme niitä retkiruuaksi. Cheddarjuuston ja kermajauheen kanssa laitettuna ne maistuivat taivaallisilta . Hietapään kohdalta saimme puhelinyhteyden tyttäreemme, jonka kanssa vaihdoimme kuulumiset. Luirolla menimme taas rajan kämppään. Nyt saimme olla kahdestaan sekä siellä että saunassa.

Lauantai 10.9. Luirolta Rautulammin päivätuvalle oli matkaa 22 km. Reitti oli sama, jota olimme jo alkuviikosta kulkeneet. Ruokailimme sekä Tuiskukurun autiotuvalla että Kotakönkään laavulla. Kun tulimme Hikiojan päähän ja Raututunturin reunalle, oli jo aika pimeä. Päätin ettemme lähde seuraamaan polkua, joka kiersi kaukaa Rautulammelle, vaan oikaisemme harjanteen yli suoraan leripaikkaan. Kun pääsimme harjanteen yli ei lampea erottanut pimeyden vuoksi. Onneksi leiripaikalle oli sytytetty kaksi nuotiota, joten osasimme mennä perille. Saimme otsalamppujen valossa teltan pystyyn aika näppärästi.

Sunnuntai 11.9. Aamupuuroa syödessämme meitä tuli tervehtimään Kaapo. Suomea hyvin puhuva kuubalainen. Hän mainosti meille vaellusretkiä Kuubaan. Hän olisi siellä itse matkan vetäjänä. Maisema oli sumun peitossa kun läksimme ylittämään Raututunturia. Matkaa Kiilopäälle oli 10 km. Pari kilometriä ennen Kiilopäätä tapasimme vanhan ranskalaisrouvan. Hän ylisti vuolaasti Pohjoismaiden Lappia, johon hän oli rakastunut. Kiilopäältä ajelimme Saariselälle hotelliin saunomaan ja rentoutumaan sekä muistelemaan vaelluksemme kohokohtia. Kuin bonuksena mahtavalle vaelluksellemme pääsimme tanssimaan Souvareiden tahdissa Saariselän Tunturihotelissa.

In English
We had a dream to visit Tahvontupa wilderness hut. So on Sunday 4.9.2016 we went to fell center Kiilopää. Our first hiking destination was Kotaköngäs. It was 16 km from Kiilopää to Kotaköngäs. There we spent our night inside a lean-to.

Monday 5.9. we hiked to lake Luiro 17 km. The open wilderness hut Rajan kämppä was just for us. The bigger one the Hillton of Luiro was too crowded. Sauna was a real experience. It was full of hikers all naked, nobody was shy. Some dipped into the lake.

Tuesday 6.9. We had our longest trail 22 km. From Luiro via Hammaskuru hut to Siulanruoktu open wilderness hut. The hut is by the river Jauru, down by a steep hillside

.On Wednesday 7.9. we headed to our final destination Tahvontupa. We had only 5 km left. We had to cross the river Vongoiva. After the crossing we lost the trail for a few minutes but we didn't panic. The surroundings in Tahvontupa are beautiful, just like in a fairy tale. There was a narrow stream called Tyyroja. There was a brand new sauna. We were the only people in this romantic setting.

Thursday 8.9. We visited the fell Vongoiva. It was only 3 – 4 km away and it took about four hours. The view from Vongoiva was impressive. You could see tens of kilometers, even cross the border to Russia. We had to stay over night in Siulanruoktu though we had planned to go as far as Hammaskuru.We were exhausted.

Friday 9.9. Again a long trail 22 km to Luiro. This time we found the right path. Near Hammaskuru we were surprised to find chantarelles. They made a good change to our lunch. ( Cheddar cheese and cream powder )

Saturday 10.9. Not any easier, 22 km again from Luiro to Rautulampi. It was getting dark when we finally saw the camp fires by the lake. It wasn't very easy to put up our tent, but we managed with the help of head lamps.

Sunday 11.9. Now only ten kilometers left. There was a thick fog when we left but it cleared up after a couple of hours. We met an elderly French lady on the trail. She had fallen in love with Lapland and she just have to come here over and over again. After this wonderful hike we spent one more night at a hotel in Saariselkä: relaxing sauna, tasty dinner, and dancing to good Lappish music.