Vaellus Kuusikuruun elokuussa 2018,

Elokuussa 2018 päätimme Kittyn kanssa toteuttaa haaveemme käydä Kuusikurussa. Vietimme yön Kiilopään hotellissa, jotta voisimme lähteä virkeinä ja levänneinä heti aamupalan jälkeen maastoon.

25.8.

Aamulla oli taivas harmaa ja vettä sateli hiljakseen. Lähdimme kuitenkin matkaan, olihan meillä hyvät sadevarusteet ja tiesimme, että sade lakkaa puoliltapäivin.

Kuljimme Kiilopään itäpuolta, aluksi Luulammelle menevää polkua. Rautuvankanojalla läksimme seuraamaan Rautulammelle menevää uraa. Sade teki paikoin poluista liukkaan. Päivätuvalla nautimme kuppikuumat ja juttelimme parin vaeltajan kanssa. Lankojärvelle matkamme sujui joutuisasti mukavassa auringonpaisteessa. Matkaa meille oli kertynyt 17 km. Autiotuvassa oli tilaa, joten yövyimme siellä, tosin yksi kovaäänisesti kuorsaava vaeltaja hieman häritsi yöunta.

26.8.

Lankojärveltä suuntasimme Luirolle. Jouduimme hieman etsiskelemään Suomujoen yli menevää kahluupaikkaa. Autiotuvalla saamiemme ohjeiden mukaan, löysimme joen rannalla olevan laavun ja sen kohdalta kahluupaikan. Palovankanojalla tapasimme kaksi ulkolaista vaeltajaa. Toinen oli Prahasta ja toinen Pohjois-Saksasta. Hekin olivat menossa Luirolle. Syötyämme rautaisannokset ja lämpimätkupit, läksimme kaverusten perään.

Olimme jo ehtineet asettua Luiron Hilltoniin taloksi, ennen kuin tapaamamme ulkolaiset pojat saapuivat sinne. He selittivät eksyneensä matkalla. Luiron sauna oli tullut maksulliseksi. Piti soittaa määrättyyn numeroon ja maksu 6,69 € / hlö, velotettin puhelinlaskussa. Ongelmana oli vain se, ettei autiotupien lähellä ollut matkapuhelimille kenttää. Hoitelimme maksut, kun puhelin taas toimi.

27.8.

Edellinen päivä oli ollut aurinkoinen, mutta taas alkoi uudelleen sataa. Tarkoituksenamme oli mennä Pälkkimäojan laavun kautta Muorravaarakan autiotuvalle ja sieltä edelleen Anterinmukkaan. Se olisi vaelluksemme pisin taival. Matkalla Pälkkimäojalle eksyimme hieman GPS:n piirtämästäni reittiviivasta. Menimme kuitenkin Raappanan kammin kautta kulkevaa polkua. Poromiesten lukittujen kämppien luona yhytimme taas reittiviivamme.

Pälkkimäojan laavulla oli isä kahden lapsensa kanssa. He olivat virittäneet tulet nuotioon. Sen lämmössä kuivattelimme ja nautimme kuumaa juotavaa ja rautaisannoksen.

Pälkkimäojaa seuraillen nousimme Lumipään viereiselle tunturiylängölle. Aurinko tuli esiin. Saimme nauttia sen loisteesta ja suurista mehevistä mustikoista. Reittimme jatkui Lumikurunojan reunalla menevää polkua. Olimme ensin laskeutuneet hyvin varovasti jyrkkäreunaista kurua alas ojalle.

Muorravaarakassa meitä odotti yllätys. Autiotuvan pihapiirissä oli suuri joukko vaeltajia. Imatran Lapinkävijät olivat tulleet juhlistamaan vuosikymmeniä sitten sinne rakentamaansa kammia. Autiotupa oli täynnä, joten pystytimme teltan. Emme millään enää jaksaneet jatkaa Anterinmukkaan asti.

Pikkuhiljaa telttoja alkoi pienen jupinan säestämänä nousta lähellemme. Autiotupa oli lämmitetty niin kuumaksi, että siellä oli tukala olla.

28.8.

Yö oli aika viileä. Tarkenimme teltassa kuitenkin hyvin ja nukuimme hyvät yöunet. Kiitos siitä 9 cm paksun Exped Synmat retkipatjan.ja untuvamakuupussin. Aivan kuin olisi kotona nukkunut omassa sängyssä.

Kiipeäminen Tiuhtelmakurua ylös oli tosi rankkaa. Piti pysähdellä tuon tuosta tasaamaan hengitystä. Ylhäällä vaivan palkitsivat mahtavat näköalat ja taivaalla liidellyt merikotka.

Kaarreojaa seuraileva polku meni mahtavien maisemien halki kohti Anterinmukkaa. Siellä söimme välipalan  pikaisesti. Kahlasimme saunan kohdalta Anterijoen yli ja suunnistimme kohti Lokan Alen Muurivaaraa. Se oli tosiaan nimensä mukaisesti kuin jonkin linnoituksen muuri. Kiertelimme ja kipusimme muurin aukkojen välistä huipulle. Siellä oli iso ladottu kivikasa, jossa ylimmäisenä isoja valkoisia kvartsilohkareita ja poronsarvet. Harmitti myöhemmin, ettemme hoksanneet ottaa siitä kuvaa.

Olin piirtänyt reittiviivani menemään pitkin Siliäselkää. Kartan mukaan sen piti olla avokalliota. Paikanpäällä totesimme, ettei se niin sileää ollutkaan. Oli kyllä avokalliotakin, mutta myös isoja kivenlohkareita.

Saavuimme Kuusikurussa virtaavan puron latvoille auringon laskiessa ja iltahämärän puskiessa päälle. Löysimme kohtalaisen hyvän teltan paikan puronrannan niittykaistaleelta.

Kuusikuru, entiseltä nimeltään Paistikuru, on mystinen paikka. Korkeat kynttiläkuuset reunustavat kurun pohjalla virtaavaa puroa. Monet vaeltajat kertovat siellä sattuneista oudoista tapahtumista. Paikka on myös karhujen suosiossa.

29.8.

Aamulla teltan katto oli kuurassa. Teltassa oli kuitenkin lämmintä ja siitä johtuen sisäkattoon muodostui kondenssivettä. Kuivailimme sekä sisä- että ulkokaton wettex-liinalla. Aamutoimien jälkeen otimme suunnan tunturien yli kohti Hammaskurun autiotuvalle menevää tietä.

Reututunturin rinteillä ihailimme auringonnousua ja söimme kourakaupalla isoja makeita mustikoita. Siulapään rinteillä matkaamme vauhditti jonkin matkaa mönkijän ura. Kun vihdoin pääsimme Hammaskurun autiotupaa kohti vievälle tielle, tuntui siltä ettei se tupa lähene lainkaan. Ne viimeiset kitukilometrit !

Tiesimme entuudestaa paikan mistä löytyy kanttarelleja. Jätimme rinkat autiotupaan ja noin 800 m päästä löysimmekin kanttarelleja. Maukkaan kanttarellimuhennoksen syötyämme oli mukava oikaista laverille yöunille.

30.8.

Polku Luirojärvelle Kärppäjärvien kautta, oli meille entuudestaan tuttu. Matkalla näimme Hollantilaispariskunnan. He olivat jo seitsemättätoista kertaa vaeltamassa Saariselän alueella. Hietapään juurella oli iso joukko Imatran lapinkävijöitä tauolla. Hekin olivat menossa Luirolle. Meille tuli kiire, jotta ehtisimme ennen heitä varaamaan paikan autiotuvasta. Huolemme oli kuitenkin turha. He kaikki majoittuivat Luiron Hillttoniin. Me taas Rajan autiotupaan.

Lämmittelimme saunan ja kutsuimme Imatralaisiakin kanssamme kylpemään. Yksi mies ja kaksi naista noudattikin kutsuamme. Iltasella juttelimme nuotiotulilla eräänsaksalaisnuorukaisen kanssa. Hän perkasi herkkutattisaalistaan, jonka oli poiminut Luusuanvaaran rinteiltä. Saksassa olisi kuulema tosi onnekas, jos löytäisi edes yhden herkkutatin.

31.8.

Enää ei tarvinnut kahlata Luirojoen yli kuten aikaisemmilla vaelluksillamme. Reippaasti vain siltaa pitkin yli ja polkua ylös Luusuanvaaralle. Sieltä mekin poimimme herkkutatteja.

Tuiskukurun tuvalle pysähdyttyämme, päivittelimme, miten jotku vaeltajat voivat olla niin siivottomia. Pöydälle oli jätetty sieniä, lattia oli roskainen, kaasuhella törkyinen, eikä vesiämpäriä oltu tyhjennetty. Nautimme välipalamme ulkona terassilla ja jatkoimme matkaa Kotakönkään laavulle.

Polku Kotakönkäälle meni Tuiskujokea seuraillen. Joki virtaa syvässä kurussa ja korkeuseroa polulta alas oli paikoin viisikymmentäkin metriä. Polun poikki meni puolenkymmentä kertaa aika syviä kuruja, joiden pohjalla lirisi kirkasvetinen puro. Maisema oli suurimmaksi osaksi puistomaista kangasmetsää.

Laavulla teimme tulet nuotioon, levitimme makuukset laavuun ja söimme retkimuonamme herkkutattien kera. Tyytyväisinä nukahdimme Kotakönkään kohinaan.

1.9.
Heräilimme aamuhämärissä auringon kanssa yhtä aikaa. Meidän oli määrä olla Kiilopäällä puolenpäivän maissa ja Saariselällä kahden paikkeilla. Matka Hikiojan viereistä polkua Raututunturille meni nopeasti. Oikaisimme tunturin yli sen länsipuolella olevalle retkireitille. Perillä Kiilopäällä olimme aikataulun mukaan. Matkaa oli kertynyt noin 130 km. Minulla oli ns. kevytvaelluskengät, niitä ei ollut tarkoitettu näin vaativalle vaellukselle. Kun kengät kastuivat pohjien saumat alkoivat aueta. Minun piti turvautua nippusiteiden ja ilmastoteipin apuun, kun pelkäsin, että pohjat irtoavat. Nyt on edessä uusien vaelluskenkien osto. Suosikkini on Hanwag Tatra II GTX, jotka olen jo tilannut itselleni ja vaimolleni. Ensi kesänä ne testataan jollain vaelluksella.

In English
.Our hike briefly.
 After a nice sleep in Kiilopää hotel we went hiking though it was raining. When we came to Rautulampi there was no rain and the sun was shining. So it was easy to go to Lankojärvi wilderness hut.
The following day we went  to Luirojärvi. The weather was good and the scenery was beautiful. On our trail we met two hikers. A German and a Czech. They were also going to Luirojärvi. There was a bridge over the river Luiro.
In Luirojärvi we went to Luiro Hillton wilderness hut, made food and went to sauna. Nowadays you must pay when you use sauna. Paying is simple in theory. You only make a phone call to a certain number and that's it. The problem was that your mobile phone didn't work there.

The following day it was raining again and we had our longest hike before us. Our route went first to Pälkkimäoja lean-to and then to Muorravaarakka wilderness hut. It was crowded  so we slept the night in our tent. We were so tired that going on to Anterinmukka, our destination,  was impossible. There was no rain anymore but the night was cooling down.

In the morning  the weather was brilliant. Climbing up Tiuhtelmakuru was very hard but the view from the top was beautiful. We even saw an eagle. The path to Anterinmukka was easy.  We had a short break when we ate nuts, raisins,chocolate and sport drinks. We had to cross  the river Anteri. The easiest place to cross it was near the sauna.

Our route went over Lokan Alen Muurivaara and along Siliäselkä to Kuusikuru. It was late in the evening when we finally came to Kuusikuru. There was a fine place for our tent by Kuusikurunoja.
Kuusikuru  (earlier called Paistikuru), is a mysterious place. Many hikers can feel magical atmosphere there. They tell stories about mystical experiences. So Kitty was a bit anxious what may  happen. Her night was not so good .
The night was cold and in the  morning there was frost on the tent. After morning tasks we went on  to our next goal which was Hammaskuru wilderness hut. From Reututunturi we saw sunrise and mountains like Joutsenpäät far away in Russia. In Sihverinlakopää we found plenty of delicious blueberries and we ate handfuls of them.

Hammaskuru wilderness hut was empty. We found chantarelles nearby and we made delicious food: Cheddar cheese, cream powder and chantarelles mixed together. It was a tasty lunch.
We had a very familiar route  from Hammaskuru  to Luiro via Kärppäjärvet . We had hiked it many times before.
After a night in Luiro's Rajankämppä wilderness hut our destination was Tuiskukuru and Kotaköngäs. On our route we found  champignons and took a lot of them. In Kotaköngäs there is only a lean-to where we spent our night.
Early in the morning we started our final hike to Kiilopää. Just in time, like we estimated, we were in Kiilopää. My hiking boots were in a very bad condition. I had wrapped them with plastic bundles and tape. Well it was our longest hike, 130 km. Now I think I need new hiking boots and they will be Hanwag Tatra II GTX !